Enkelit elämässäni
Yhteistyöni enkeleiden kanssa on alkanut reilu 10 vuotta sitten. Masennuksesta parantuessani aloin kiinnostumaan elämän henkisestä puolesta. Olin tuolloin aikuisuuteni alkumetreillä.
Muistan ensimmäisen enkelikokemukseni. Illalla nukkumaan mennessäni itkin sängyssäni. Pyysin enkeleiltä apua. Sillä sekunnilla tunsin, kuinka selkäni takana sänky painautui alaspäin, kuin siihen olisi istunut joku. En ehtinyt reagoida, en edes säikähtää, kun tunsin suruni katoavan. Sain selittämättömän, pysäyttävän rauhan ja tyyneyden tunteen, ja nukahdin kuin pieni lapsi. Enkelit poistivat suruni ja antoivat tilalle rauhan. Tämä kokemus vakuutti minut enkeleiden olemassaolosta ja hyvyydestä. Halusin tutustua heihin lisää. Aloin lukemaan kirjallisuutta enkeleistä, chakroista ja kaikesta henkisyyteen liittyvästä. Ostin ensimmäiset enkelikorttini, Diana Cooperin Valon enkelit-kortit.
Myöhemmin aloin vahvistamaan enkeliyhteyttäni, intuitiotani ja selväaistisuuden taitojani. Aloin juttelemaan enkeleille päivittäin, monesti päivässä. Sain enkeleiltä merkiksi höyheniä ja enkelinumeroita. Aloin saamaan heidän vastauksia rukouksiini biisien sanojen muodossa. Sattumaako? Mieleni haroi enkeliyhteyttäni vastaan, mutta päätin luottaa siihen, että nämä vastaukset eivät olleet sattumaa vaan rakkaudellinen tarkoitus.
Enkelit kannustivat minua jakamaan enkeleiden viestejä muillekin, olihan enkelit muutenkin mielenkiinnonkohteeni. Olin aluksi hyvin epävarma ja arka, joten aloitin sillä, että jaoin epäsäännöllisesti Päivän kortteja Facebook-kavereilleni - eli lähipiirilleni. (Tuohon aikaan sosiaalinen media tarkoitti lähinnä Facebookia ja Instagramia, muita alustoja ei ollut vielä olemassakaan.) Sitten aloin jakamaan "valitse kortti" -viestejä samaiselle yleisölle. Oli hurjan jännittävää tuoda esiin tämä puoli itsestäni! En edes kanavoinut viestejä, korkeintaan jaoin korttien opasvihkosta viestin kortin mukana.
Muutaman vuoden harjoittelun ja tutustumisen jälkeen enkelit rohkaisivat minua kouluttautumaan ja ottamaan enemmän roolia enkeliviestien jakamisessa. Idea tuntui todella hurjalta, pelottavalta ja mahdottomaltakin! Luotin kuitenkin sisäiseen opastukseeni ja aloin siedättää itselleni ajatusta. Samalla koin toisen henkisen heräämisen elämässäni. Kyseenalaistin ammattivalintaani, koin eksistentiaalisen kriisin ja elämästäni tuntui häviävän värit: "tätäkö elämä on?!" Halusin elämääni lisää merkityksellisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Väsynyt oravanpyörässä raataminen ei tuntunut elämäntarkoitukselta. Aloin linjautumaan Korkeimman parhaani ja sieluntehtäväni kanssa - ja kouluttautumaan intuitiiviseksi enkelikanavoijaksi!
Toisen merkityksellisimmistä enkelikokemuksista koin, kun näihin aikoihin menetin ensimmäisen kissani. Tämä oli siihenastisessa elämässäni suurin suru ja luopuminen, mitä olin joutunut kohtaamaan. Muistan, kun aamuyöllä ajoimme silloisen mieheni ja tyhjän kantokopan kanssa eläinsairaalasta kotiin surun uuvuttamina. Yhtäkkiä kuulin enkeleiden viestin: "Teitä hoidetaan yöllä nukkuessanne." Sanoin tämän miehellenikin. Enkelit olivat tukenamme ja todella läsnä. Seuraavana yönä mieheni oli herännyt ja nähnyt kasvojeni yläpuolella vaalean valon. Hän ajatteli valon tulevan puhelimen ruudusta ja kysyikin, enkö saa unta. En ollut reagoinut hänen puheeseen mitenkään, mutta valo oli hiljaa siirtynyt sängyn reunan yli taakseni. Mieheni ajatteli, että laitoin puhelimen yöpöydälle ja jatkoin mitään sanomatta uniani. Aamulla mieheni kysyi uudestaan, että enkö ollut saanut unta, kun olin yöllä puhelimella. Vastasin hämmentyneenä, että en ole ollut puhelimella, koska puhelimeni oli yön keittiössä! (En siis ikinä ottanut puhelinta makuuhuoneeseen vaan jätin sen yöksi keittiöön). Mies kertoi valopallosta kasvojeni yläpuolella ja olin hyvin hämmentynyt. Samalla muistin enkelien viestin "Teitä hoidetaan yöllä nukkuessanne."
Toinen upea kokemus liittyy tähän samaan surutilanteeseen, ja on samantapainen kuin ensimmäinen enkelikokemukseni. Makasin olohuoneemme lattialla ja itkin sydäntärepivää irtipäästämisen tuskaani. Pyysin enkeleiltä apua. Samassa näin "sieluni silmin" vihreän valon yläpuolellani ja se ikään kuin "imi" suruni minusta pois, jättäen taas tuon samaisen pysäyttävän rauhan olon! Arkkienkeli Rafael ja parantavat enkelit auttoivat minua surun käsittelyssä.
Enkelikanavoinnin jälkeen kouluttauduin myös intuitiiviseksi enkelihoitajaksi. Olin nuoruudessani kokenut käsieni parantavan voiman ja energiapyörteet kämmenissäni. Sen kummemmin en energiatyötä ollut tehnyt tai kokenut, mutta tiesin sen taidon olevan merkityksellinen. Enkelikanavoijakoulutuksen jälkeen sain lisää rohkeutta ja itsevarmuutta, joten halusin kouluttautua lisää. Aloin opettelemaan työtä näiden teemojen parissa, yhteistyössä enkeleiden kanssa. Epävarmuus ja "huijarisyndrooma" painoi vielä harteillani, mutta olen kulkenut pelkoa kohti sydäntäni kuunnellen! Asiakkailtani saama positiivinen ja ihastuttava palaute on vienyt epävarmuudeltani voimia, ja olen alkanut luottamaan osaamiseeni enemmän. Kiitos jokaiselle palautetta antaneelle! Sanoillanne on ollut todella voimaannuttava vaikutus! Isoin palkkio, mitä voitte henkisen työn tekijälle antaa, on kiitoksenne ja palautteenne!
Toivon että jokainen, joka tuntee enkelten kutsun sydämessään, uskaltaisi luottaa siihen ja ottaa enkelit vahvemmin elämäänsä. Enkelit ovat upea voimavara, kannustus, tuki ja apu elämässä! He kulkevat edelläsi, sivuillasi ja takanasi turvaamassa ja siloittamassa tietäsi. Vahvistamalla enkeliyhteyttäsi, tulet kokemaan korkeavärähteistä rakkautta, elämäniloa ja ihmeitä!
Enkeleitä taskuun!